Luova kirjoittaminen
 

Kirjoittanut: Kaija Hiltunen


Unelma

Jos voisin palata ajassa taaksepäin, luoda ihanan elämän oman käsikirjoitukseni mukaan. Asuisin järven rannalla, isossa maalaistalossa, jossa olisi tilaa omalle ja läheisten kasvulle. Pihapiirissä luonnon rauhassa kesäisin käyskentelisi kotieläimiä, lemmikkieläiminä pari kissaa ja pieni koira. Minulla olisi rakastava mies kumppaninani, puolentusinaa lasta perheessäni, isovanhemmat lähelläni ja naapurit ystävinäni.

Kesäisin olisi auringon valoa, pehmeää lämmintä sadetta sopivasti ja lasten ääniä arjen poimuissa. Olisi leikkejä, metsäretkiä ja yhteisiä hetkiä. Talven aurinkohangille veisin perheeni laskettelemaan, hiihtelemään, tekisimme suojasäällä lumi-ukkoja, linnoja ja lyhtyjä, joihin hämärän tullen sytyttäisimme kynttilöitä. Katselisimme iltaisin taivaan tähtimerta ja kuun taikavoimaista valoa. Yhdessä isona perheenä näkisimme kevään heräämiset ja kokisimme syksyn yltäkylläisen värien maailman.

Päivän aherrusten jälkeen istuisimme vierekkäin, sylikkäin tai lomittain lukien, pelaten pelejä tai jutellen, nauttisimme itse keräämistämme luonnon antimista niin aterioitten aikana kuin herkutteluhetkinäkin. Kotimme ei olisi hämärä, jonka ainokaista ikkunapahasta yrittäisimme peitellä tai ovia tilkittäisiin tiiviisti. Meillä ei tunnettaisi riitoja, ei kateutta eikä pelkoja. Sanat anteeksi ja kiitos, olisivat käytetyimpiä jokapäiväisessä arjessamme. Pirttimme olisi valoisa, jonne tuulet ja tuoksut tulisivat.

Naapurit, sukulaiset ja ystävät viihtyisivät kanssamme. Yhdessä voisimme tehdä matkoja, retkiä tai järjestää mukavia juhlia. Joskus olisin mielelläni juhlan kuningatar, saisin ylleni kauniin leningin ja kutreilleni kukkakruunun. Istuisin kultatuolissa, minulle oltaisiin ystävällisiä, näkisin ympärilläni yhteisten aherrustemme tuloksen, täydessä kukkien värihehkussaan loistavan puutarhan ja sydämessäni asuisi lahjoista parhain, kiitos kaikenantajalle.

Olisivatpa lapseni pieniä tai jo suurempia, peittelisin heidät iltaisin, toivottaisin hyvää yötä ja suukottelisin kauniitten unien maailmaan. Päivän päätteeksi onnellisen väsyneenä kaivautuisin kumppanini syliin syvälle, jonne ei yltäisi maailman melskeet, eikä tunkeutuisi ovesta oudot tuulet.

 

Sivuston ylläpito



laskuri

© Kaikki materiaali sivuilla on tekijänoikeuslain suojaamaa