Luova kirjoittaminen
 
 


Runoja II
Terttu Niinikoski


Niin monta kevättä,
tuhannet valkovuokot!
Kevät päivät, kesä yöt
kaikki on minulla vielä.



Kielosta kanervaan
on kuljettu
syysilta hämärtyy
sanomatonkin sanottu
vain käsi käteen jää.


Sanot, huomenta
aikainen aamu
kanssasi tuhat unta.


Näin illan tummuvan yöksi
naurusi hukkuvan varjoihin
kuulin hengityksesi yön läpi
lintujen aamulauluun saakka





Kaipaus on
vaikka kuinka rakastaisi
ja olisi onnellinen
                 nimettömänä läsnä
                 kuin vieras soittaja
                 jota katson ovisilmästä
                 enkä avaa







Lapsuuden sillat


Kuin vahvat käsivarret
ojentuvat virran yli
toivottaen tervetulleeksi
pieneen kaupunkiin.

                 Taivasta niin paljon
                 tori täynnä kukkia
                 hopeapajut joen yllä
                 rantahiekka niin lämmin.

Kesä kesältä
jäät yhä kauemmaksi
tuuli kuljettanut
nimesi kauas pois.

                 Vanha sireeni
                 talojen väliin jäänyt
                 pudottaen sinensä
                 kylmään maahan.

Vuosi vuodelta
jäät kauemmaksi
vain joen aalto
on ikuinen.



Joutsenten mykkä ikävä
siiveniskujen alla.

                 Kirkkolampi
                 lumpeitten peittämä

Tie lapsena kuljettu
niin kaukana.

Sivuston ylläpito



laskuri

© Kaikki materiaali sivuilla on tekijänoikeuslain suojaamaa