Luova kirjoittaminen
 
 


Tauko risteyksessä
Kaija Hiltunen


- Voi tuhannen tuhatta. Koko kylä on tyhjä tie vapaa ja sinä ajat autoni paskaksi.
- Paskaksiko, ihan kokonaiseltahan tuo näyttää.
- Sinä vain istua toljotat autossa, vaikka matkani jäi kesken.
- Mitä sinä raivoat likka?
- Anteeksiko pitäisi pyydellä. Sinähän se olit joka kiinni ajoit.
- Kiinnikö!
- Ala nyt vain kertoa mitä olet valmis maksamaan?
- Minunko pitäisi maksaa, kysynpä vain?
- Sinunpa hyvin ja mitä pikemmin sen parempi, minulla alkaa olla jo kiire.
- Sinun vilkkusi näytti että käännyt, etkä kääntynytkään, mutta kiinni en ajanut..
- En minä mitään vilkuttanut.
- Sen kyllä huomaa, kun tässä kerran ollaan.
- Sinä vain et autostasi pois pääse, nouse nyt herran tähden vai pitääkö
soittaa poliisille?
- Sehän tästä nyt vielä puuttuisi.
- Onkos pappara edes selvin päin, kun tuollaisella Fordin räyskällä ajelee
miten sattuu.
- Räyskälläkö, sanoitko autoani räyskäksi, enkä ole vielä mikään pappara.
- Mikäs sitten kun et jaksa kankultasi jaloillesi nousta?
- Tiedätkö sinä, kuka olen?
- Kukako kunnanjohtaja, vai lantakuski, mihinkäs herran tie näin aamuvarhain vie, vai tuoko kenties? Kiirettä piti, mutta nyt kyllä pitää vielä kiireempää, ellet pian saa itseäsi jaloillesi ja rahakukkarosi nyörejä auki.
- Minun kukkarossani ei ole koskaan ollut nyörejä.
- Ei kait sitten nytkään, se olisi tuhat euroa.
- Tuhat euroa, jopas pimu ahneeksi on herennyt.
- Toinen tuhat sitten nimittelystä. Tähän näin.
- Kuulehan likka, eurot eivät kasva puussa, kuka tuollaisesta koko
autosta maksaisi tuhatta euroa saati sitten jostakin pienestä lommosta, niitähän tuon ikäisessä lienee jo kosolti.
- Sinä maksat jos aiot selvitä ilman poliisia.
- Missähän se mahtaa olla?
- Kukkaroako etsit? Tulossa siis ollaan. Oliko kalliskin yö?
Mitäköhän se vaimokultakin miettii?
- Kuulehan likka, perhana sinun kanssasi etsin kännykkää, nyt täytyy soittaa.
- Minun on nyt mentävä, on kiire korjaamolle. Hyvästi lantakuski!
- Hei kuule…..voi perhana, koppalakit, nyt tuli kiire.

 

Silminnäkijän kertomus

Jarrut vain kirskuivat ja kaksi autoa pysähtyi keskelle risteystä. Topakka pikkunainen heilutteli vimmatusti käsiään ja kimitti jotakin, en saanut selvää kaikista sanoista. Toisessa autossa oli joko tosi lihava tai hyvin vakavarainen herra, kun ei viitsinyt autosta edes ylös nousta, aukaisi vain ikkunan.

Nainen selvästi hermostui ja tuntui vaativan rahaa, uhkaili poliisillakin. Mielestäni autot eivät olleet kyllä kiinni toisissaan ja ohi kulkeva aamu liikenne sujui hyvin, kukaan ei pysähtynyt, joten eivät ne olleet keskellä tietäkään.

Tuli mieleen oliko se Fordin kuski selvin päinkään, kun ei autosta viitsinyt ylös kammeta. Tuhat euroa, kuulinkohan minä oikein, tekivätköhän ne kauppaa aamun sarastuksessa, melkein keskellä tienristeystä? Fordin kuski kumarteli aivan kuin olisi jotakin etsinyt autonsa jalkatiloista, olikohan sillä joku hukassa.

Kauempaa kuului poliisi autojen sireenien ääni ja pian samaan ääneen sekoittui risteyksessä tempparamenttiään tuhlailleen nuoren naisen renkaiden polttamisen ääni. Ford seisoi vielä hetken paikallaan naisen lähdettyä, ennen kuin starttasi. Mitäköhän siinä koko kohtaamisessa oikein tapahtui, kaipa sen huomisesta lehdestä näkee jos se oli kolari.

   

Sivuston ylläpito



laskuri

© Kaikki materiaali sivuilla on tekijänoikeuslain suojaamaa