Luova kirjoittaminen
 
 


Nakkisoppaa
Kaija Hiltunen


Monia uuvuttavia tunteja takana päin. Minni Tyrkky raahasi kaupunkireissun väsyttämää kehoaan iltahämärissä linja-autopysäkiltä kohti tuttua tupaa. Postilaatikkoon ei käsi ehtinyt, kun taskussa soi "säkkijärven polkka".

- Moi Leena! Odota nyt kun otan postin ja painelen sisälle. Joo, ei tarvitse lopettaa jutellaan vain tässä samalla. Kävin tänään tuhoamassa eläkerahojani, kun on ne synttäritkin. Oikeasti en haluaisi sinne mennä, mutta minkäpä mahtaa, kun kutsu on kuulunut.
- Mitä tulit sanoneeksi? Mistä sellaista olet kuullut? - Ai on Irma sitten lähtenyt ja jättänyt sen ukkokullan? Niiden parisuhde on tuntunut tökkivän jo pitemmän aikaa, ja jotainhan sekin tarkoittaa, kun Vahasilla ei nykyisin vastata edes puhelimeen, kun numeron pyörittää puhelin valittaa vain että "numerovalintanne on virheellinen".

Minniltä oli aamulähdön tohinassa oli jäänyt tuulettamatta ja petaamatta edellisen yön jäljiltä ja tunkkainen ilma tervehti tulijaa.

- Voi perhana, - joo ei mitään juttelen vain itsekseni. Kerropa minulle mikä se puhelinjuttu oikein on. Onko niillä jäänyt laskut maksamatta, ja linja on katkaistu. Mitenkähän se Vertti pärjää, kun Irma on pois, jos ei puhelintakaan ole? Laittelen tässä samalla kahvia tulemaan, kun niin kahvihammasta alkoi pakottaa, en malttanut siellä kaupungissakaan poiketa baariin. Kuule vilkaisenpa tuossa ohimennen tuonne naapuriin päin, jos siellä vaikka liikettä näkyisi, ei kai se Vertti vain ole pulassa, kun pelaa niiden pontikkapannujensa kanssa. Eikä saa varmaan ravinnokseen edes sitä nakkisoppaa. Muutahan se Irma ei ole juuri osannut tai ei viitsinyt laittaakaan.
- Hei kuule, et usko mitä näen. Iida se siinä tepsuttelee. Juu, juu ja veikkaanpa että suunta on Vertti Vahasen lukaali, tai no mikäs lukaali se on. Iso se kuitenkin sille on, jos yksin on jäänyt. Iidalla näyttää olevan jotain kassin tapaista mukanaan. Ei kait se vaan kanna sille viinatehtaan tuotoksia. Mutta milläs rahalla se Iida niitä.

Minni tyhjenteli jutellessaan ruokaostoksiaan keittiön jääkaappiin, hörppäsi lasillisen vettä - perhana kun rupesi yskittämään. Odota avaan ikkunan, jospa se raitis ilma tekisi hyvää. Voileipä ja höyryävä kahvikuppi, tämä kruunaa tämän päivän, nyt olen jo hieman mukavammassa asennossa voimme jutella ihan rauhassa.
- Mitä sanoitkaan niistä synttäreistä? Odotas vielä vähän, ovelta kuuluu kolinaa, kukahan siellä tähän aikaan? Hei kuule Leena, minulle tuli vieras sovitaanko, että soitan myöhemmin?


- Tervehdys, mitäs Iida tänään tietää, olitko jo kauankin siinä. Mitenkäs se Vertti jakseli?
- En tiedä Vertistä,,,, tai niin en nähnyt sitä, ajattelin jos se on täällä.
- Vertti täällä, kaikkea sinä kuvittelet, ei se täällä käy ja miksi kävisikään, kun ei ole miesseuraa. Nykyisin heillä ei enää puhelinkaan vastaa.
- Kyllä se Vertti ainakin minulle soitti, niin….. pyysi laittamaan ruokaa, kun Irma on lähtenyt lomamatkalle.
- Sinua pyysi ruokaa tekemään, kyllähän se nyt tiedetään, jaa että ruokaa.
- Totta se on, ei Vertti ole ruokia laitellut koskaan, Irma on ollut aina oman keittiönsä kuningatar.
- Kuningatarko lomalle. Mitäs sekään ihminen on muuta tehnyt, kuin lomaa pitänyt päivästä päivään ja vuodesta vuoteen. Sitä ikuista nakkisoppaa on tarjonnut miehelleen silloin, kun on sattunut sille päälle ja itse on kiertänyt ravintoloita ja baareja, syönyt siellä mahansa täyteen, ...niin, niin täyteen ettei ole jaksanut kotona ryhtyä mihinkään.
- Ei se ihan niinkään ole. Irmahan tekee työtä kaikki päivät tietokoneella.
- Mitä työtä se sellainen kirjoitteleminen on?
- Kyllä hän siitä palkan saa ja tiedä häntä vaikka jonain päivänä kirjankin tekisi.
- Kirjan, että oikein kirjan ja minkä ihmeen takia sinä puolustat sitä Irmaa niin verisesti.
Taitaa olla sinulla oma lehmä ojassa?
- Mikä lehmä?
- Mikähän se voisi olla, jospa olet vaikka silmäsi iskenyt toisen omaan.
- Vai silleen. Iida pyörähti ovelle päin. - Hyvästi!


- Terve taas Leena. On se nyt kumma kun tänään on oikein kansainvaellus meille, että saa edes puhelimessa olla rauhassa. Ja tiedätkö mitä, Iida suuttui ja löi oven kiinni niin kovaa, että oli saranoiltaan lähteä, mutta sitä ennen tuli tietoa tuutin täydeltä.
- Usko pois, sain tietää että Iida käy lohduttelemassa Verttiä ja Irma on löytänyt uuden. On kuulemma matkoilla. Pitäisiköhän käydä katsomassa puhuiko se Iida totta, että ei muka Vertti ollut kotona.
- Hei kuule, nyt siellä syttyi ulkovalo ja joku näkyy kävelevän. Voi hitsi, kun erottaisi, kuka se voisi olla? On niin pimiää. Koitan kohta soittaa Vahasille, kun se Iida sanoi että kyllä niillä puhelin pelaa, Vertti oli kuulemma soitellut, ajattele se oli heti soitellut, kun Irma oli kotoa lähtenyt. Kylläpä sitä täälläkin maalla kaikenlaista teerenpeliä pelataan.
- On se vaan kumma, kun ei rauhassa saa puhua, nyt taas joku on ovella. Soitellaan myöhemmin. Terve vaan.


- Tervehdys! Terveisiä Lapinmaalta!
- Tervehdys Irma, tuletko Lapinmaalta?
- No siksikin sitä voi sanoa jos Pohjoiseen päin menee.
- Miten sinä lomalle uskalsit lähteä, kun on se Verttikin sinulla.
- Ei Vertillä mitään hätää ole ollut, Iida on käynyt laittamassa ruokaa ja olen soitellut päivittäin, hyvinhän tuo tuntui pärjäävän. Tänään oli mennyt parturiin ja vienyt minulta auton, joten en pääse nyt kauppaan. Ajattelin olisiko sinulla pakastimen pohjalta löytynyt nakkipakettia, nakkisoppa tulisi nopeasti. Vertti kun soitteli tuntui jo kaipailevan mieliruokaansa, kun Iida oli syöttänyt sitä omien mielitekojensa mukaan, jotain kaalilaatikkoa, kaalisoppaa ja hernerokkaa, niiden tekohan Iidalta sujuu sutjakkaasti.


Säkkijärven polkka alkoi soida taskussa, mutta Minni ei välittänyt siihen juuri nyt vastata, vaan avasi jääkaapin oven. - Satuin ostamaan tänään muutaman nakkipaketin jemmaan, kun kävin kaupungissa, olivat vielä tarjouksessakin.
- Voi kiitos, palautan heti, kun käyn kaupassa. Niin kuule Minni, en muistanutkaan kertoa, että olemme Vertin kanssa siirtyneet kännykkä aikaan. Täytyykin antaa tästä uudet puhelinnumerot Sinulle. Tein oikein tietokoneella meille molemmille käyntikortitkin. Ja toinhan minä sinulle vähän tuliaisiakin. Siellä pohjoisessa oli poronmyynti sesonki parhaillaan. Ajattelin että ehkä haluaisit maistaa tuota kaikkien niin kovasti hyväksi mainostamaa poron lihaa.

- Oikein poronlihaa, sitähän minä en ole vielä koskaan maistanutkaan.
- Ole hyvä, siinä on mukana ohjekin poronkäristyksestä. Huomenna minäkin aion kokeilla kelpaako siitä tehty ruoka Vertille. Mutta nyt täytyy kiiruhtaa tekemään Vertin mieliruokaa nakkisoppaa, hän kun haluaa syödä ainakin kerran päivässä perunaa, eikä niitä nakkisopan perunoita tarvitse edes itse kuoria. Kiitos tästä ja heippa vaan!

   

Sivuston ylläpito



laskuri

© Kaikki materiaali sivuilla on tekijänoikeuslain suojaamaa