Yön tummat hetket


Jo oli unet taas! Kaikkea sitä joutuu ihminen katsomaan ja miten siitä sitten juuri sopivasti ennen hengenlähtöä herääkään. Mitähän kello mahtaa olla? On niin pimeetäkin. Ei osu kännykkä käteen, vaikka kuinka hapuilee sängyn alta ja yöpöydältä vekkarin korviketta. Keittiöön sen on täytynny jäädä!Pakko hakea, että aamuherätys hoituu. Vaihtopää ei olisi taas pahitteeksi. Söhlö mikä söhlö.

Rivitalopihan valot auttavat öistä kulkijaa sen verran, ettei tarvitse lamppua sytyttää. Kaveriahan ei passaa herättää. Tulee pian sanomista – aikaisemmalta töihinlähtijältä. Ähkin ylös peittojen lämmöstä ja suuntaan vasta muistista niukassa valossa kohti kyökkiä. Eteisen poikki näin, villasukat äänenvaimentajina ja kun hoksaa osottaa askelensa oikeisiin paikkoihin, ei lattialaudat narahda lainkaan. Hyvin menee. – Paitti ny! Siinä se on – kissankuppi nurin, sukat ja eilen pesty matto märkänä ja kaikenmaailman soosinlopuss. Mä en käsitä, miks se on täyrytty noin keskelle lattiaa vetää. Kännykkä osuu pöyrältä käteen ja taskulamppu vierestä tipahtaa lattialle. No, sillähän on helppo tarkistaa rikoksen jäljet!
Tulen hetkeksi järkiini ja sytytän keittiön pienen työpöytälampun – eihän se täältä makuuhuoneeseen näy. Kippo ylös ja pesuun, rätti kouraan ja sotkua siivoomaan. Ja uudet eväät katille tietysti. Jo on ohjelmat!

Kuka tässä nyt enää pystyy nukkumaan? Taidan ottaa hunajavettä ja jatkaa iltasen kirjan lukua. Parin sivun jälkeen alan kypsyä ja sänky kutsuu auttamattomasti. Muistan ottaa kännykänkin följyyn, herätys puol seittemäks ja samoja teitä kammariin.

Yön hiljaisuudesta, valojen ja varjojen maailmasta kuuluu vielä epämääräistä murinaa räsymaton reunan rullaantuessa hauskasti jalan alla, vähää ennen sänkyyn kaatumistani.

Yöretki on päättynyt. Toivotamme kaikille katsojille OIKEIN HYVÄÄ YÖTÄ!