Luova kirjoittaminen
 
 
Kaija Hiltunen

EU-ajatuksia


( kertoja)
  
 Martta käveli hellan äärelle, kohensi tulta, siirsi kattilaa ja pyöräytti
keittoa kauhalla. 
   -Tulitpa sinä pian Nestori.
   -Kyllä niillä nyt on hätä, kun leipä uhkaa loppua. Nestori riuhtaisi paidan
hihasta, vetäisi sen päältään ja heitti sängyn laidalle.
   -Tunnustivat vielä senkin, mitä minä olen hokenut jo kauan. Kun viljan hinta
putoaa kolmannekseen, ei vapaehtoisia rukiin viljelijöitä löydy. Leipä kuitenkin
maksaa kaupassa saman kuin ennenkin, johonkin muuhun ne sentit  menevät eivät
viljelijöille. Pakosti tässä turhautuu.
   -Kypsää on. Martta nosti kattilan pöydälle melkein kuin varkain, ettei Nestori
olisi huomannut hänen käsiensä tärinää ja järkähtänyttä olotilaansa. Hän laittoi
keittoa lautaselle ja otti kuivahtaneen leipäpalan korista, nykyisin ei ollut vara
heittää ruokaa hukkaan, oli syötävä leipäkin viimeistä kannikkaa myöten.
   -Ensi vuona ei lainehdi ruispellot meillä eikä varmaan naapureillakaan. Nyt on
säästettävä viljat itselle, ettei tarvitse sitä Eu-paskaa ostaa.
  -Etkö sinä sopimusta tehnyt? 
  -Hullunako minua pidät. Mieluummin menen sosiaaliluukulle, kun muutamalla 
kymmenellä sentillä myyn viljaa ja rikkaita elätän.
  -Olisihan se minunkin palkka jotain, jos olisin töissä, uskalsi Martta mainita.
     Seinäkello löi kaksitoista lyöntiä samaan aikaan kun Nestorin nyrkki jysähti
pöytään.
  -Se proffessori Herman Adlercreutz väitti ruisleivän estävän syöpää, kun siinä on
kuituja. Ei sen passasi kokonaan loppua.
  -Onhan niitä tutkimuksia. Martta nielaisi. Leipä kangersi kurkussa.
  -Menen katsomaan onko pyykit pyörineet. Mennessään hän nosti Nestorin housut
sängyn päätyyn, heitti paidan käsivarrelleen.  Synkät pilvet  peittivät koko tienoon,
mutta Martta levitteli liinavaatteita narulle. Metsän peitossa kolahti ukkonen aivan
kuin vakuudeksi, että Martan elämässä oli liikahtanut. Hän pyyhki hikeä otsaltaan,
oikaisi selkänsä. Sydänalassa liikahti kipeästi. Koko elämän olivat sekoittaneet
nuo kaksi kirjainta Eu. Martta yritti olla antamatta kivulle periksi, todellisuutta
oli pelko ja huoli tulevaisuudesta. Tietäen Nestorin ajatukset Eu:sta mietti hän
vanhaa sanontaa, kun köyhyys tulee ovesta sisään niin rakkaus lentää ikkunasta ulos.
 

( Nestori)

Miten se menikään, talo ilman aitan polulla astelevaa emäntää on kuin voi hitto,
niin kait se on, mutta en minä halua, että Martta häärää koko ajan ympärilläni,
luulee ilmeisesti että sekoan kohta lopullisesti. Kauanhan minä olen jo hokenut,
että leipä loppuu, ainakin kotimaisesta viljasta tehty, mutta en sentään sitä
tarkoita, että Martan olisi tarvinnut nyt ruveta leivän kannikoita pehmentämään
kuumassa keitossa. 
  -Kiroan itseäni, kun en pysty sanomaan rehellisesti, että en  minä hänelle 
vihainen ole mistään, en edes kysymyksestä teinkö sopimuksen uudesta viljelyksestä. 

En vain voi mitään sille, kun tiuskaisen, että sosiaaliluukulle menen mieluummin, 
kuin tuollaisen sopimuksen teen. Viime aikoina Martta on maininnut jo  töihin
lähdöstäkin, kiukutteluni takiako? Ei, en halua sitä.
   -Se proffessori Adlercreutz väitti ruisleivän estävän syöpää. Sen ei passaisi
loppua. Minkäs sille mahtaa kun pudottavat viljan hintaa koko ajan, eihän kenenkään
kohta kannata Suomessa ruista viljellä. Miten minä nyt näin hermostun, että Marttakin
pelästyy, pakeni, vaikka sanoi lähtevänsä katsomaan pyykkejä. Vei mennessään vielä
paitanikin. Minunkin pitäisi mennä niin kuin ennen  vanhaan, mutta miten sitä nyt
raavas mies naisen perään…. vielä tässä iässä.


( Martta)

   -Tulipa hän pian. Ja kovin on pahalla tuulella, sitähän kyllä on ollut 
viimeaikoina päiväkausia ja pajattaa jatkuvasti säästämisestä. Ymmärrän kyllä häntä,
kun hän on koko ikänsä viljellyt maata ja nostanut hyviä satoja työnsä ansiosta.
Mutta miksi hermostua jostakin Eu:hun siirtymisestä noin perusteellisesti. Eiköhän
me täällä eletä kuitenkin päivä kerrallaan. Ja onhan ne tuet lisänä, jos viljasta
saa vähemmän. Kyllä se proffessori puhui siellä maatalouspäivillä ihan järkeviä,
mutta kaipa se ruis on ruista  vaikka olisi viljelty jossain muualla kuin Suomessa.
Mikä ihme tuota miestä vaivaa, kun rikkoo vielä nyrkkkinsäkin. Minun täytyy varmaan
ruveta suunnittelemaan töihin lähtöä, niin olisi Nestorillakin helpompaa ja
itselläni parempi omatunto. Turha luulla että hän noin huonotuulisena olisi kuullut
kun sanoin meneväni laittamaan pyykkejä narulle.
   -Olisipa lähtenyt mukaani, tullut suorimaan lakanoita, niin kuin ennen vanhaan,
olisi jotenkin mukavampi olo tuolla sydänalassa. Turhahan näitä narulle laittaakaan,
kun ukkonenkin kolahtelee. Kaikki nykyisin tuntuu niin tyhmältä ja turhalta jotenkin
niin pahaenteiseltä. Ajatteleeko Nestori minua ollenkaan? Vai onkohan hänen ajatukset
sekoittanut kokonaan kaksi  kirjainta EU. Meidän selviytymiset eivät ole hääppöset,
jos rakkaus lentää ovesta ulos, kun EU tulee sisälle.



 

 

Sivuston ylläpito



laskuri

© Kaikki materiaali sivuilla on tekijänoikeuslain suojaamaa